perjantai 12. joulukuuta 2014

Ei lukeva tieltä eksy

Koska joululomaan on enää alle viikko, haluan kertoa teille kirjavinkkejä ja lempikirjojani. Lukeminen on yksi lempiasioistani maailmassa, mutta olen kyllä huomannut, että lukemiselle ei ainakaan näin fuksisyksynä ole jäänyt juuri aikaa. Heikki Räisäsen muistelmateoksen sivut kääntyvät suorastaan hävettävän hitaalla viikkotahdilla, ja mun teologi-kirjahyllyssäni on vielä muutama muukin täysin lukematon kirja. Joululomalla lukemiselle on onneksi aikaa, ehkä muillakin kuin minulla, joten tässä lista omista suosikeistani! :) 

1)      Jonas Gardell: Jeesuksesta

Sain Jeesuksesta-kirjan joululahjaksi vanhemmiltani jouluna 2010. Olin toivonut kirjaa lahjaksi, ja aloitin sen lukemisen heti jouluaattoiltana. Kirja oli vaikea, aivan käsittämättömän vaikea 16-vuotiaalle lukiolaistytölle, jolle neitseestäsyntymisopin täydellinen hylkääminenkin tuntui hurjalta – varsinkin jouluna. Samalla minuun teki vaikutuksen Gardellin tyyli ja rehellisyys: kirjan teksti oli samalla rujoa ja kaunista. Loppua kohti kirja muuttuu ankarasta lempeäksi ja armolliseksi, ja mielestäni kirja on todellinen ylistyslaulu anteeksiannolle, Jumalan sisäänsä sulkevalle rakkaudelle ja ristinteologialle.

Kirja on jatko-osa Gardellin aiemmalle teokselle Jumalasta, joka toi Gardellille kotimaassaan Ruotsissa teologian kunniatohtorin arvonimen. Gardell kirjoitti Jeesuksesta -kirjaansa 12 vuotta, mikä todella  näkyy kirjassa. Tämä kirja on vaikuttanut minuun uskomattoman paljon – jokainen voi tulkita itse, onko vaikutus hyvää vai pahaa. Gardellin lukemisen jälkeen dogmien kyseenalaistaminen ei minua ole enää järkyttänyt, joten se on varmasti säästänyt minut joiltakin kriiseiltä teologian opinnoissa.


2)      Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen



Minulle iski kesällä 2011 klassikkojen lukemisvimma. Yksi tuona kesänä lukemistani kirjoista oli Kuin surmaisi satakielen, joka on lukemistani kaunokirjallisista teoksista suosikkini. Kirja kertoo lapsen näkökulmasta 1930-luvun Alabaman rotusorron ja yksittäisellä paikkakunnalla käynnistyneet tapahtumat, kun valkoinen keskiluokkainen asianajaja suostuu mustan, valkoisen naisen raiskauksesta syytetyn miehen puolustusasianajajaksi. Kirja on humaani, koskettava ja ajaton. Eräs suosikkilainauksistani on juuri tästä kirjasta: ”On vain yhdenlaisia ihmisiä. Ihmisiä.”

3)      Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
Astrid Lindgrenin kirjoista tulee aina hyvä mieli. Varmaan siksi, että niistä tulee mieleen myös lapsuus. Muistan, kuinka äitini luki meille (minulle ja vuotta nuoremmalle pikkuveljelleni) ääneen Vaahteramäen Eemeliä, Ronja ryövärintytärtä ja Veljeni, Leijonamieltä. Kirjan alku tuntui jotenkin hirvittävän pelottavalta, sillä kuolema oli siinä niin läheinen teema. Voi olla, että asialla oli jotakin tekemistä sen kanssa, että muistikuvieni mukaan luimme kirjaa samoihin aikoihin, kun tätini kuoli syöpään ja koin ensimmäinen eksistentialistisen kriisini. Minä pystyin samaistumaan valtavan hyvin Korppuun, joka sairasteli paljon, oli joukon ulkopuolinen ja muutenkin vähän reppana. Löytyy kirjasta myös jonkin verran kristillistä symboliikkaa kyyhkysen, kuolemanjälkeisen elämän ja hyvän ja pahan välisen taistelun muodossa.



4)      Bjorn Sortland: Silmätyksin
Silmätyksin luin ensimmäisen kerran yhdeksännellä luokalla, ja se on edelleen yksi lempikirjoistani lähinnä sen herättämän nostalgia-arvon vuoksi. Kirja kertoo 17-vuotiaasta Fridasta, joka sairastuu vakavaan silmäsairauteen ja lähtee interrailille katsastamaan Euroopan taideaarteet ennen kuin on liian myöhäistä. Matkan alussa hän tapaa Jacobin, joka tekee pääsiäisaiheista lehtijuttua Pelastusarmeijalle Jeesuksen ristiinnaulitsemiskuvauksista. Matkan aikana parivaljakko käy läpi eri taidesuuntauksia ja 33 ristiinnaulitsemiskuvausta, ja tietysti, rakastuu. Kirja on sekä viihdyttävä että tietoa antava ja sitä on kutsuttukin ”taidehistorian Sofian maailmaksi”. Minulle kirja sopi, sillä olen aina pitänyt taidehistoriasta enemmän kuin filosofiasta…


5)      Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia




 Tätä kirjasarjaa olen hehkuttanut ja sen hehkuttamista myös jatkan. Trilogia kertoo 80-luvun Tukholmasta, joss AIDS tekee tuhojaan ja kuolema korjaa satoaan. Trilogian osat ovat Rakkaus, Sairaus ja Kuolema, jotka tietenkin paljastavat kirjasarjan vaiheet ennen kuin lukija on päässyt kanttakaan avaamaan. Kirjoissa paljastuu järkyttävällä tavalla, minkälaista aikakautta homoseksuaalit ovat joutuneet elämään: elämää ei värittänyt ainoastaan pelko mystisestä ja tappavasta sairaudesta, vaan myös yleinen halveksunta, perhesuhteiden katkeaminen ja itseinho. Tuntui uskomattomalta lukea, kuinka niin monien ihmisten identiteetti kiellettiin kuoleman jälkeen: totuutta välteltiin, kuolinsyy valehdeltiin, elämänkumppanin kiellettiin tulemasta hautajaisiin. Nämä kirjat saivat koko Ruotsin itkemään ja niin myös minut. 

+  Raamattu

Jokainen itseään kunnioittava teologihan tämän mainitsee. (Ainakin, jos opiskelulinja on A1 ja pääainehaave eksegetiikka.) Tänä syksynä olen jotenkin sisäistänyt, kuinka kiehtova kirja Raamattu oikein on. Mikä kirja kertoo yhtä paljon sekä Jumalasta että ihmisyydestä? Raamatusta on löytynyt kauneimmat mutta myös hirveimmät tekstit, joita olen koskaan lukenut. 


Toivottavasti tämä postaus antoi aiheen lähteä kirjastoon etsimään lomalukemista. :) Allekirjoittaneen on hankala uskoa, että loma alkaa alle viikon kuluttua - onhan tässä vielä kaksi konserttia, kaksi keikkaa ja kaksi tenttiä jäljellä ennen kuin Onnibus vie minut Pohjois-Savoon. Miten kaiken ehtiikin?

Tänään myös Akateeminen joulukonsertti klo 19 Kallion kirkossa, jossa laulan SOLlin riveissä! Tervetuloa!

Anne

(Kuvat lainattu täältä, täältä, täältä ja täältä.) 

2 kommenttia:

  1. Jeesuksesta-kirja on kyllä ajatuksia herättävä teos, harmi kun se on minulta jäänyt vähän kesken. Itse olen viime aikoina lukenut Reza Aslanin "Kapinallinen" -nimistä kirjaa, siinäkin aiheena Jeesus. Kyseessä on tosi hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos, joka avaa Jeesusta vahvasti kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta! Suosittelen :). - Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ostin pari viikkoa sitten tuon Kapinallisen, se on siis mun joululoman lukulistalla! :) Mua häiritsi vain valtavasti se, että kirjailija ajoittaa kaikki kaanonin evankeliumit Markusta lukuunottamatta pari vuosikymmentä myöhemmiksi kuin olen tottunut. Vaikka eihän se ole välttämättä mitenkään iso juttu. :D Ja jollakin tavalla odotin radikaalimpaa otetta, kun en ole ainakaan vielä kirjaa lukiessani törmännyt mihinkään radikaalimpaan tulkintaan historiallisesta Jeesuksesta, kuin mitä esim. Heikki Räisänen voisi esittää (tosin olen vielä melko alussa), joka muuten löytyy kirjan lähdeluettelosta! ;) Ja tosiaan tuntuu, että Yhdysvalloissa kirjan aiheuttama kohu johtuu lähinnä siitä, että sen on kirjoittanut muslimi (näin pari vuotta samaisen kirjailijan haastattelun, jossa haastattelija käyttäytyi kuin idiootti juuri sen vuoksi, että kirjailija oli muslimi. Haastattelijalle oli valtavan vaikeaa ymmärtää, miten _muslimi_ voi kirjoittaa kirjan Jeesuksesta!)

      Poista